Etsi

#KommunistienTekosia: Peruskoulu

Päivitetty: 29. jouluk. 2021


Taustalla kuvituskuvassa tennarit, vihkoja ja kyniä sekä päällä teksti: 'Kommunistit halusivat peruskoulujärjestellmän mahdollistamaan yhtäläisen koulutuksen luokasta riippumatta.'.

Yleinen 9-vuotinen peruskoulutus koko ikäluokalle oli aikoinaan mullistava uudistus, sillä aiempi kansakoulupohjainen koulutusjärjestelmä muutettiin yhtäläiseksi peruskoulutukseksi. Kansakoulu oli 6-vuotinen, ja neljännen vuoden jälkeen oppilaan oli mahdollista jatkaa oppikouluun, joka oli maksullinen. Siksi oppikouluun pääsy oli tosiasiassa mahdollista vain harvemmille oppilaille, joiden vanhemmat pystyivät kustantamaan koulunkäynnin.


Kansakoulua 6 vuotta käyneet jatkoivat puolestaan sen jälkeen 2-vuotiseen ammattikouluun valmistavaan kansalaiskouluun. Oppilaat siis eriytettiin pitkälti yhteiskunnallisen aseman ja perheen taloudellisen tilanteen puolesta jo varhaisessa vaiheessa.


"Menneinä vuosikymmeninä maassamme vallinnut koulutuksen epätasainen ja epädemokraattinen jakaantuminen yhteiskuntaluokkien ja paikkakuntien kesken on aiheuttanut sen, että varsinkin työväestön keskuuteen ja maaseudulle on jäänyt käyttämättömiä lahjakkuusreservejä."

Kommunistit ovat olleet eturivissä esittämässä uuden sosiaalisesti tasa-arvoisemman peruskoulujärjestelmän luomista jo alusta alkaen. SKDL:n periaateohjelmassa vuodelta 1967 sanotaan: ”Menneinä vuosikymmeninä maassamme vallinnut koulutuksen epätasainen ja epädemokraattinen jakaantuminen yhteiskuntaluokkien ja paikkakuntien kesken on aiheuttanut sen, että varsinkin työväestön keskuuteen ja maaseudulle on jäänyt käyttämättömiä lahjakkuusreservejä. Kaikilla nuorilla tulee heidän varallisuudestaan ja asuinpaikastaan riippumatta olla samanveroiset mahdollisuudet opiskella niin pitkälle kuin heidän henkilökohtaiset kykynsä edellyttävät. Tieteen ja tekniikan nopea kehitys sekä muutokset elinkeinorakenteessa lisäävät jatkuvan lisä- tai uudelleen koulutuksen tarvetta. Siksi oikeuden opiskeluun tulee liittyä ihmisen jokaiseen ikäkauteen.”


Eduskunta äänesti peruskoulun puitelain sisällöstä 21. toukokuuta 1968. Peruskoulua vastustivat kokoomus sekä muut oikeistolaiset ja oppikouluväki. Peruskoulu-uudistusta aloitettiin toteuttaa asteittain pohjoisesta etelään niin, että muutos otettiin käytäntöön vuonna 1972 Lapin kouluissa ja viiden vuoden päästä vuonna 1977 pääkaupunkiseudulla.


Kouludemokratian suhteen ei kuitenkaan edetty riittävän edistyksellisiin käytäntöihin, jotka olisivat ainakaan kestäneet tähän päivään saakka.

Uusi koulujärjestelmä merkitsi myös opetussuunnitelmien ja -menetelmien uudistamista. Monet tekniset apuvälineet, ryhmätyöt, yksilöllinen opetus ja kielistudiot tekivät tuloaan moniin kouluihin. Tuolloin puhuttiin myös kouludemokratian tulosta ja siitä, kuinka tavoitteena on osallistaa oppilaita opetussuunnitelmia koskevaan päätöksentekoon. Kouludemokratian suhteen ei kuitenkaan edetty riittävän edistyksellisiin käytäntöihin, jotka olisivat ainakaan kestäneet tähän päivään saakka.


Viime aikoina päätetty oppivelvollisuuden pidentäminenkin on löytynyt kommunistien tavoitteista jo ainakin 1970-luvulla. SKDL:n koulutuspoliittisessa ohjelmassa vuodelta 1974 sanotaan: ”Yleissivistävän koulutuksen tavoitteeksi on otettava 12-vuotinen koulutus, joka ydinsisällöltään on koko ikäluokalle yhteinen niin. että koulusaavutuserot eivät aseta oppilaita eriarvoiseen asemaan jatko-opintojen suhteen.”


Kommunistinuoret ja SKP vaativat koulutusrahoitusta, jolla turvataan riittävä henkilökunta ja kohtuulliset ryhmäkoot kouluissa.

Peruskoulu tänä päivänä on vakavassa tilassa. Puutteellisen rahoituksen takia kunnilla ei ole mahdollisuutta palkata opetukseen ja oppilashuoltoon tarvittavaa määrää henkilökuntaa ja monissa kouluissa joudutaan pelamaan sijaisuuksilla ja oppilasryhmien koot ovat usein liian suuria. Näillä kaikilla on negatiivista vaikutusta lasten ja nuorten oppimiseen sekä koulun kykyyn huolehtia viihtyisästä oppimisympäristöstä.


Kommunistinuoret ja SKP vaativat koulutusrahoitusta, jolla turvataan riittävä henkilökunta ja kohtuulliset ryhmäkoot kouluissa. Työ- ja opetustilojen on oltava turvallisia ja terveellisiä. Siksi etenkin rakentamisen laatuun on panostettava ja rakennettava koulut julkisena tuotantona. Rauhankasvatusta on lisättävä opetussuunnitelmassa. Alaikäisille ei tule suunnata maanpuolustuskoulutusta. Oppilaskuntatoimintaa kehittämällä, oppilailla on oltava enemmän vaikutusmahdollisuuksia kouluympäristöön.