Etsi

#EiAutaMarkkinavoimat: Pienyrittäjät oikeistopolitiikan uhreina



Maassamme on pitkään markkinataloushurmioituneen oikeistojoukon taholta tuputettu yrittäjyyteen kannustavaa härskiä propagandaa. Heidän tavoitteensa on luoda autuaallisen paratiisillinen kuva sankariyrittäjistä ja innovaatiopöhinän ritareista kiiltelevissä kapitalismin haarniskoissa. Tämä on kuitenkin pitkälti valheellinen kuva pien- ja kevytyrittäjien todellisuudesta, kirjoittaa Kommunistinuorten hallituksen jäsen, kuvataiteilija Ilkka Aho.


Puolet yrittäjistä ansaitsee alle 2000 euroa kuussa ja neljäsosa alle 1000 euroa. Ainakin neljäsosa kaikista yrittäjistä siis työskentelee köyhyysrajan alittavilla tuloilla. Silti media on täynnä yrittäjyyden ihannoivaa hehkutusta. Kuten niin monet talousoikeiston päähänpinttymät, on tämäkin tosiasioista irrallaan liehuvaa ideologista sumutusta ja habitusta. Halutaan ylläpitää myyttiä meidän kaikkien kuulumisesta yhteen suureen keskiluokkaan, mikä ei pidä tämänkään kysymyksen kohdalla paikkaansa. Suurin osa pien- ja yksinyrittäjistä on yrittäjästatuksestaan huolimatta perinteistä työväenluokkaa. Parturi-kampaaja ei muutu herrasluokan edustajaksi, vaikka hän tekisikin työtään yrittäjänä!


Ainakin neljäsosa kaikista yrittäjistä työskentelee köyhyysrajan alittavilla tuloilla.

Palkkatyöläisten osuuden suhteellinen pienentyminen ja yksinyrittäjien määrän kasvu tietenkin palvelee lähinnä pääoman tarpeita. Palvelun osto pienyrittäjältä ja jatkuva ketjuttaminen tulee pääomalle huomattavan edulliseksi verrattuna työntekijän palkkaamiseen. On itsestään selvä, että yrittäjä vastaa työvälineidensä hankkimisesta itse omine rahoinensa, maksaa omat eläkemaksunsa ja vastaa lomarahoistaan itse. Työn oheiskulut on siirretty työtä tekevän yrittäjän harteille. Suuryrityksille on tietysti myös paljon helpompaa lopettaa sopimus pienyrittäjän kanssa kuin irtisanoa vakituinen työntekijä. Jos työntekijän asema on epävarma, on pienyrittäjän kohtalo vieläkin oikukkaampi!


Duunari on siirretty keinotekoisesti porvarilliseen omistavaan luokkaan, mutta riisto jatkuu! Pien- ja yksinyrittäjät ovat turvallinen vaihtoehto markkinatalousjärjestelmälle. He eivät järjestäydy ammattiliitoiksi puolustamaan oikeuksiaan. Heillä ei ole lakkoasetta, yhteiskunnallista neuvotteluasemaa tai pääomaa, jolla ajaa omaa etuaan. Yrittäjät ovat lähtökohtaisesti kilpailuasemassa keskenään, jossa kilpaillaan siitä, kuka myy työpanostaan halvimmalla. Kilpailun henki estää pienyrittäjiä organisoitumasta liikkeeksi, joka ajaisi heidän yhteistä etuaan. Suurpääoma hajottaa ja hallitsee!


Yrittäjä on yhä useammin oikeuksiltaan riistetty työläinen.

Varsinkin koronakriisin aikana kaikkein huonoimmassa asemassa olevat yrittäjät, kevytyrittäjät, jotka palvelevat suuria alustapalvelujättejä, ovat suuressa ahdingossa. He eivät saa mitään työläisille tärkeitä tukia työnantajaltaan, mutta heidät silti katsotaan yrittäjiksi. On aika vaatia, että pyörälähettejä, taksikuskeja ja muita alustapalveluille työtätekeviä lakataan pitämästä yrittäjinä, vaan heidän suhteensa alustayrityksiin määritellään työsuhteeksi. Jos yrittäjällä on yksi ja vain yksi työn teettäjä, on heitä pidettävä työntekijöinä, ei yrittäjinä. He ovat riippuvaisia yhtiön tarjoamista työtarjouksista ilman, että heillä olisi aidosti vapaan yrittäjän mahdollisuuksia määritellä omaa työtään.


On aika vaatia, että pyörälähettejä, taksikuskeja ja muita alustapalveluille työtätekeviä lakataan pitämästä yrittäjinä, vaan heidän suhteensa alustayrityksiin määritellään työsuhteeksi.

On myös aika vaatia ay-liikettä huomioimaan yksinyrittäjien tilannetta. Yrittäjä ei enää aina ole rahanhimoinen pörssiherra, vaan yhä useammin oikeuksiltaan riistetty työläinen. Heidät on hajotettu pienemmiksi yksiköiksi, jotta he eivät liittoudu pääoman etuja vastaan. Työnantajariski on sälytetty heidän harteilleen säästötoimenpiteenä. Ammattiyhdistysliikkeen tulee arvioida uudelleen suhdettaan yrittäjiin.


Samaten työväenpuolueiden tulee tunnustaa tapahtuva liike kohti pienpakkoyrittäjyyttä, jotta siitä ei tehdä asetta työväenluokkaa vastaan. Työläisten yhtenäisyyttä hajottavan "yrittäjistämisen" mekanismit on tunnistettava ja tehtävä näkyviksi. Yrittäjyys ei ole tie rikkauksiin suurimmalle osalle pienyrittäjiä, vaan porvariston salakavalaa kehittämä keino leikata palkkakustannuksia ja lyödä kiilaa työläisten yhteisrintaman väliin. Tietoisuuden herättäminen myös näissä työläisissä on avainasia kapitalismia vastaan käytävässä taistelussa.


Toveri, sinä myös olet työläinen!